Canberra 26.-29.6.2009

Viikonloppupysähdys Canberrassa ennen Sippy Downsiin palaamista.

Ei olisi uskonut, että saavuin PÄÄkaupunkiin, kun astuin koneesta Canberran kentälle. Ei ihan yhtä vaatimaton kuin Rissalan kenttä, mutta miltei pienin kaikista Australian lentokentistä, joissa olen käynyt. Lentokenttäbussia ei ollut, muttei se haitannut, sillä julkisen bussilla pääsi ihan yhtä hyvin keskustaan. YHA:n hostelli oli perustasoa, 4 naisen huone. Iltapäivällä kävin kiertelemällä vähän kaupungilla ja tutustumassa yhteen taidenäyttelyyn Canberra Museum & Galleryssa. Ilmeisesti en ole ainut suuntavaiston menettänyt Canberrassa, sillä kaksi kertaa paikkakuntalaiset kävivät kysymässä josko tarvitsen suunnistusapua ja sanoivat, että kaupunkin on vaikea suunnistettava ja tienviitat vähän miten sattuun. Ruokakaupasta löysin Vaasan&Vaasan hapakorppuja! Eivät kylläkään hapankorppujen nimisiä olleet, mutta Espoosta ne oli Canberraan tuotu. Illalla kävin leffassa, herkku hapankorppuja rouskutellen. Maihtoi vieruskaverit tykätä... :D

Aamulla hyvissä ajoin ylös. Kävin ekaa kertaa lenkillä nilkan nyrjähdyksen jälkeen, ihanaa! Ja kun kaiken lisäksi oli ihana keli ja hienot maisemat niin lenkki maistui. Sitten kiirehdinkin aamupalan jälkeen Canberran nähtävyyksiä katsomaan. Ensiksi valtion kirjaston taidenäyttelyä katsomaan ja sitten National Portrait Gallery-taidemuseoon. Siellä oli julkkisten muotokuvia. Hyvin mielenkiintoinen näyttely. Pikaisesti kävin myös museossa. Sieltä piti sitten jo kiirehtiäkin vanhaan ja sitten uuteen parlamenttitaloon. Museoiden ja taidenäyttelyiden kiertelyssä on se huono puoli, että miltei kaikki paikat menevät kiinni viideltä eikä niiden hämmästelyyn pysty koko päivää käyttämään. Mutta viiden maissa alkoi kävely jo tuntua jaloissa ja varsinkin vasemmassa nilkassa. Taisi aamuinen lenkki tehdä oman osansa. Päätin viettää illan taasen leffan parissa ja kävin katsomassa National Arcissa parin tunnin leffakimaran. Arc ei meinannut ihan heti löytyä, mutta onneksi lopulta pääsin perille. Teatteri oli vanhassa talossa ja sali oli hieno jo itsessään. Harmi, ettei Arcin museopuoli ollut enää iltamyöhällä auki.

Aamusta menin kansallismuseoon. Siellä olisi voinut viettää monta tuntia, kansallismuseon puitteet ja piha jo sinällään näkemisen arvoiset, mutta rajallisen ajan vuoksi olin siellä vain parisen tuntia. Sieltä menin kuuntelemaan National Carillonin soittoa. Carillon on kuin suuri kellopeli. Se koostuu 55 kellosta, joiden painot vaihtelevat 7Kg:sta kuuteen tonniin. Carillonilla on muutamana sunnuntaina kuussa soittaja ja miun onnekseni tällainen sunnuntai sattui juuri miun Canberran vierailuni ajalle. Soitannan jälkeen kävin sotamuistomerkillä ja olisin käynyt kehutussa sotamuseossakin, mutta koska olen enemmän taideihmisiä niin päätin käydä nykytaiteen museossa ennen koneen lähtöä. Perille päästyäni harmikseni totesin, ettei se olekaan sunnuntaisin auki! Jotenkin olin vain olettanut, että sekin olisi auki sunnuntaisin, muttei se sitten ollutkaan. Mutta koska sotamuseolle oli liiaksi matkaa ennen olisi kerennyt käydä siellä ennen koneen lähtöä, joten päädyin haahuilemaan kaupungille toviksi ja sitten lähtikin jo paluulento Brisbaneen. Brisbanen kentältä lentokenttäbussilla Sippy Downsiin ja sitten pakkailupuuhiin.

Melbourne 23.-26.6.2009

Alice Springsin hiekka-aavikon suunnattiin Katan kanssa Melbourneen. Välilasku Adelaidessa.

Urban Central City Hostel oli aivan luxusta Alicen peitottoman hostellin jälkeen. Oli puhtaat lakanat ja pyyhkeet ja PEITOT! :) Illalla lentojen jälkeen ei juuri muuta jaksettu kuin käytiin vähän katselemassa lähitienoota ja syömässä.

Aamulla herätys kasilta. Syötiin hostellin tarjoama aamupala (paahtoleipää, muroja, mysliä, teetä, kahvia, maitoa). Sitten suunnattiin Luna Parkiin. Todellakin suunnattiin, sillä alkumatka kulki mutkan kautta, lähdettiin nimittäin aivan vikasuuntaan tallustamaan ratikkapysäkille. Tällä kertaa mie en ollut kartturina! :D Ratikkapysäkeiltä ei pystynyt ostamaan lippuja vaan ratikan automaatista. Eikä meillä tietenkään ollut tarpeeksi kolikoita, joten piti hypätä seuraavalla pysäkillä kyydistä ja käydä kahvilassa vaihtamassa ratikkarahaa. Lopulta päästiin Luna Parkiin, mutta se olikin kiinni! Sen sijaan käytiin kävelyllä Royal Botanic Gardenissa (kyllä tämän nimisiä puistoja on joka kaupungissa!) ja katsomassa Salvador Dalin näyttely. Näyttelyyn tutustuminen oli mielenkiintoista ja varsinkin taulujen aiheiden taustojen selitykset. Taiteen hämmästelyn jälkeen hämmästeltiin Melbournea ylhäältä Eureka-tornista. Hyvät olivat näkymät. Keli oli kuin syksyisessä Suomessa. Onneksi ei kylläkään satanut! Käytiin tutustumassa myös yliopiston taiteen opiskelijoiden pikkugalleriaan. Maisteltiin, kuulemma periaustralialaisia, Lamingtoneja eli kookosrouheella päällystettyjä leivonnaisia, vähän kuin kaupan kääretorttua. Ihan jees. Illalla tehtiin ruoka hostelilla ja käytiin hostellin tutustumisillassa.

Torstaina kierreltiin kaupungilla. Ihania pikkukaupoja ja -kahviloita pienillä kujilla! Matkalaukun täytettä tarttui mukaan ehkä vähän liiankin paljon... Mutta silti ei löytynyt mekko(ja) ensi kesän hääjuhliin. :D Löydettiin myös sattumalta ihana kiinalainen leipomoketju, josta sai sekä makeita että suolaisa herkkuja. Mielenkiintoisimpana herkuna oli musta, palaneen näköinen, bambusämpylä. Nannaa oli. :) Vaikka keli suomalaiseen makuun syksyinen olikin niin en kuitenkaan olisi uskonut, että kaupunkiin oli rakennettu luistelurata, JÄÄluistelurata! Hulluttelua. Illalla mentiin uudelle yritykselle Luna Parkiin, mutta taaskin huvipuisto oli kiinni. :( Huvipuiston sijaan mentiin hostellin lähellä sijaitsevaan casino-kompleksiin leffaan. Yllätyksekseni hömppäleffa osoittautuikin viihdyttäväksi parituntiseksi. Kaiken lisäksi Kata voitti leffalipun premium-leffasaliin. Sen jälkeen olikin hyvä mennä unille.

Perjantaina kävin aamupalalla Tasmaniassa tutustumani Aliyan kanssa. Kierreltiin vähän kaupungilla ennen kuin miun piti kiirehtiä takaisin hostellille ja siitä lentokentälle Canberran koneeseen

Alice Springs 19.-23.6.

10 päivän kiertoreissu ennen Suomeen paluuta käynnistyi 19.6.

Carl heitti miut ja Katan Brisbanen lentokentälle aamutuimaan. Lento Alice Springsiin kulki Cairnsin kautta. Perillä oltiin iltapäivästä. Onnistui hukkaamaan huivini Alicen lentokentälle bussiin kiiruhtaessani. Hostellille kirjauduttuamme käytiin kiertelemässä Alicessa ja katselemassa vähän maisemia. Kaupungissa on todella paljon aboriginaali-taidegallerioita, onhan Alice Springsin seutu aboriginaalien tärkeää aluetta. Hostelli oli peruskuntoinen, joten ihan jees. Miinuksena oli peitteiden puute! Lakanat kyllä oli, muttei peittoja. Respasta olisi voinut vuokrata makuupusseja, mutta tehtiin Katan kanssa periaatepäätös ettei niitä erikseen ruveta vuokraamaan. Nukkumaan mennessä vedettiin kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja silti tuli yöllä kylmä! :S

3 päivän opastettu kiertomatka Pohjoisessa-Territoriossa alkoi seuraavana aamuna klo:06:00. Meitä oli pikkubussissa 18+1 opas. Ajettiin Kings Canyonille (matkaa noin 450km) ja matkalla nähtiin villihevosia sekä -kameleja!! Kings Canyonille reitti alkoi Heart Attack (= sydänkohtaus) kallioportaiden kipuamisella. Nousu ei ollut pitkä, mutta aikalailla jyrkkä. En kyllä yhtään ihmettele, että kesäaikaan, kun lämpöä on noin 55'C, nousu voi tuntua sydäntä tykyttelevältä. Nyt lämpöä oli noin 20'C:tta eikä kukaan meidän ryhmästä uupunut matkalla. Miun nilkkakin kesti 3 tuntisen vaelluksen aika hyvin. Illalla ennen leiriytymistä kerättiin tienposkesta polttopuita leirinuotiota varten. Leirinuotiolla pystyttiin Katan kanssa fiilistelemään juhannusta. :) Kaasukeittimen kanssa oli ongelmia, mutta lopulta saatiin chili con carnet tulille ja päästiin iltaruoan syöntiin. Ruoalla ripsautti pari pientä sadekuuroa, joten kukaa muu kuin mie ja Kata +opas ei halunnut nukkua makuupussissa tähtitaivaan alla. Makuupussien päälle oli telttakankaiset suoja"pussit" (= swag). En tiedä onko eteläisellä pallonpuoliskolle enemmän tähtiä kuin pohjoisella vai vain vähemmän valosaastetta, mutta todella hieno tähtitaivas toimi kattona yöllä. "Onneksi" pilvet jossain vaiheessa peittivät tähdet ja miekin maltoin tähtien hämmästelyltäni nukahtaa. Jossain vaiheessa yöllä heräsin siihen, että sadepisaroita tipahteli naamalle. Siinä tulikin sitten kiire raahata makari suojan alle. Sadekuuro oli lyhyt, heti kun sain makuupussin suojan alle niin sade loppui. Mutta ihan hyvä oli katoksen alla loppuyö nukkua, sillä kuulemma kuuroja oli tullut senkin jälkeen.

Herätys klo:05:30. Pimeää kuin säkissä. Päivän kohteena oli Kata Tjuta, yksi alueen 36:sta kivilohkareesta. 3 tunnin vaellus ei sisältänyt yhtä jyrkkiä nousuja kuin edellispäivän vaellus, mutta onnistuin vinksauttamaan kipeän nilkkani irtokivipolulla. :S Onneksi se ei siitä liiemmin hermostunut vaan pystyin koko kierroksen kävelemään. Taas oli kyllä maisemat tosi upeat! Vaelluksen jälkeen käytiin tutustumassa aboriginaalien historiaan keskittyneeseen kulttuurikeskukseen. Sitten ajettiin Ayers Rockille eli Ulurulle. Paikka on aboriginaalien pyhä paikka, iso kivi. Hämmästeltiin vähän aikaa Ulurun juurella ja ajettiin sitten näkäalapaikalle Ulurun auringonlaskua ihastelemaan. Oltiin paikalla ajoissa niin saatiin hyvät paikat. Sinne, kun saapui aika monta bussilastillista turisteja luonnon ihmettä katsomaan. Auringonlaskua odotellessa tehtiin iltaruoka ja otettiin paljon poseerauskuvia kivi taustalla. :D Siinä olikin sitten hyvä syödä nanna nuudeli-kanaa ja katsoa kuinka kivi vaihtoi väriä auringon laskiessa. Mie odotin jotain valtavaa valoshowta, mutta värin muutos olikin aika "vaisu" miun ennakko-oletuksiin verrattuna. Hienoltahan se silti kuitenkin näytti! Illalla leiripaikalla (eri kuin edellisenä iltana) tehtiin tamper-nuotioleipää, paistettiin vaahtokarkkeja ja käytiin katsomassa tähtiä. Southern Cross ja Emu löytyivät tuhansien tähtien joukosta. Tänä yönä kaikki nukkuivat tähtitaivaan alla, leirinuotion ympärillä, ei ollut sateesta tietoakaan. Yö oli kylmä!! Heräsin neljän aikoihin ja varpaat ihan jäässä. Siinä sitten koetin sinnitellä vielä puolisentoista tuntia unta metsästäen ja lämpimämpää asentoa etsien.

Aamulla ajettiin taas Ulurua katsomaan. Tällä kertaa ihasteltiin aamupalan merkeissä auringon nousua Ulurulla ja sen jälkeen käytiin kävelemässä kivi ympäri. Lenkkiin oli varattu 2 tuntia ja aika haipakkaa saikin pistää, että kerkesi kiven siinä ajassa kiertämään ja vielä valokuviakin ottamaan. Reissun huono puoli olikin juuri se, että joka paikassa oli kiire johonkin toiseen paikkaan. Paluumatkalla Ulurusta Alice Springsiin pysähdyttiin kamelitarhalla. Miekin kävin kamelilla "ajamassa". Aika hauska kyyti. :) Perillä Alicessa oltiin puolikuuden maissa. Ihana oli päästä suihkuun, sillä reissun aikana ei juuri suihkumahdollisuuksia ollut. Suihkun ja puhtaiden (ei hiekkapölyisten) vaatteiden vaihdon jälkeen mentiin porukalle syömään. Mie herkuttelin kengurusalaatilla. Toinen kerta koko Aussi-reissun aikana, kun söin kengua.

Aamupalan jälkeen käytiin vielä Alicen keskustassa vähän matkaevästä ostamassa ja sittenhän sitä tulikin kiire lentokenttäbussiin. Onneksi just kerettiin!

Alice Springsistä ja lähialueista pitänee sen verran sanoa, että aavikon punaista hiekkaa riittää ja että huoltoasemien hinnat ovat pilvissä. Onhan se tietty ymmärrettävää, kun seuraavalle lähimmälle huoltoasemalle on jotain 200km niin ei suurempaa kilpailua ole. Tähtitaivas oli aivan mahtava! Olisi kyllä pitänyt olla tähtikartta, että olisi pystynyt tähtikuvioita bongailemaan.