1. Suullinen esitys

Ou jee! Nyt on ensimmäinen suullinen esitys pidetty. Miun piti esittää tuutoriryhmälle yksi artikkeli. Tehtävä oli vaikeahko, sillä se artikkeli oli kamalan sekava, mutta enköhän mie ihan kunnialla siitä selvinnyt. Harjoitustöiden vetäjä vain keskeytti minut niin monta kertaa ja kertoili itse asioita (jotka miulla oli seuraavalla dialla) että esitys venyi ja venyi enkä sitten kerennyt koko esitelmääni pitämään. Onneksi kerkesin pääasiat sanoa, joten ei mennyt työ hukkaan.

Nyt miulla on kaksi uutta kämppistä tai siis itse asiassa vain yksi, sillä toinen kuoli jo. Eli pojat olivat eilen ostaneet akvaarion ja kaksi kalaa, Jackie ja Paztaz. Paztaz ikävä kyllä menehtyi jo. No, kuulemma huomenna tulee lisää asukkeja. :)

Ihanaa postia sain tänään: Valokuvia ja videoita pääsiäiseltä! Kiitti sisko!

Anzac viikonloppu

Tämä viikonloppu meni todella nopeasti! Luulin, että saan paljon kouluhommia tehtyä, mutta ei se ihan niin mennytkään. Kovasti olen koettanut, mutta sanat meinaavat olla hukassa.

Lauantai oli kansallinen vapaapäivä, Anzac Day, jolloin muistellaan 1.maailmaan sotaan ja myöhemmin muihin sotiin osallistuneita sotilaita. Jos olisin ollut ajantasalla juhlapäivästä niin olisihan tuota voinut jonkun paraatin käydä katsomassa tai luulisin, että telkussa ainakin olisi näytetty. Mutta päivä meni muuta häslätessä ja meinasi unohtua koko juhlapäivä.

Lauantaina pidin taukoa lukemisesta ja kirjoittamisesta aurinkoa ottamalla. Koska kaikki aurinkotuolit olivat varattuina makoilimme Dominiquen kanssa nurtsilla. Ai, että oli ikävästi purevia muurahaisia liikenteessä! Isoja mustia murkkuja. Eivät pure niin kuni kusiaiset vaan todella puraset palan pois ja vielä nytkin kutittaa poukamia. En huomannut makoillessa, että niin monesti kerkesivät purra, mutta miulla on joku kymmenisen pattia ympäri kehoa. En tykkää kyllä yhtään noista eläjistä.

Illalla oli kämppikseni synttärit ja päätin leipoa suklaa-kaurakeksejä lahjaksi. Menin Dominiquen leipomaan, jotta yllätys säilyisi. Ajattelin tehdä kaksinkertaisen annoksen, että keksejä varmasti riittää isommalle porukalle. Ja taikinasta tuli todella iso! Paistettiin eka annos keksejä ja kun tuotoksiamme maisteltiin niin todettiin etteivät ne maistu miltään. Sitten vain keksimään mitä kaikkea kaapista löytyisi, jolla voisi keksien makua parantaa. Extra-suklaan, banaanin, vaniljauutteen ja aprikoosihillon jälkeen kekseissä alkoi jo olla makua, jotta niitä pystyi kuvittelensa muille tarjoamaan. Vaikka taikina näytti kovin isolta niin ei niitä keksejä sitten tullutkaan kuin noin 80. Lyhyessä hujauksessa keksit upposivat vieraiden suihin, onneksi maistuivat.

Tänään oli vielä lämpimämpi päivä kuin eilen, mutta koetin saada hommia tehdyksi, joten olin altaalla vain vajaan tunnin. Ehkäpä tästä jonkinlainen rusketus saadaan aikaan... :)

Stressiä pukkaa

Ensimmäiseksi pahoittelen blogin ulkoasua. Tätä ohjelmaa vaivaa nyt jokin, sillä en saanut muokattua Tasmanian reissun fonttia sellaiseksi kuin olisin halunnut enkä pystynyt liittämään yhtään kuvaa tekstin joukkoon. Lisäksi tekstit ovat väärässä järjestyksessä, en saanut niitäkään muutettua. Outoa. Mutta otsikoista näkee mikä päivä on kyseessä niin pysyt ajantasalla reissusta lukiessasi. Koetan myöhemmin lisäillä kuvia, en lupaa, että onnistuu.

Niin, siis Tasmanian reissu oli todella mahtava kokemus! Suosittelen. Nyt jos varaisin matkaa niin varaisin yhden päivän Hobartiin tutustumiseen. Yövyin siellä kaksi yötä, mutten oikein nähnyt itse kaupunkia, sillä olin siellä vain muutaman tunnin illalla. Varaisin myös jomman kumman matkan kulkemaan risteilijällä enkä lentäisi molempia sivuja.

Tämä viikko on mennyt flunssasta parantuessa ja kouluhommia väkrätessä. Kaksi viikkoa, kun vain lomaili niin nyt on paljon kiinni otettavaa koulutehtävien parissa. Miulla on puolentoista viikon päästä palautettavana 2500 sanainen kirjallisuuskatsaus, kääks! Ei ole vielä montaa riviä kirjoitettuna niin meinaa paniikki iskeä. Sen lisäksi on pari muuta pienempää tehtävää odottamassa tekijäänsä. Tupla-kääk.

Onneksi Sunshine Coastilla on nyt ollut aurinkoista ja lämmintä. Tuntuu niin erilaiselta kuin Tasmaniassa. Vaikka lämpöä riittää niin se on erilaista kuin helmikuussa tänne saapuessani. Nyt tuuli on viileämpi eikä ilma ole enää niin kostea. Täällä on siis syksy. Syksy, jolloin pystyy ottamaan aurinkoauima-altaalla. :) Koetan saada tämän blogin päivitettyä, sitten kirjoitettua yhtä palautustehtävää ja sitten aion kyllä makoilla tunnin altaalla ja jatkaa taas kouluhommia.

Eilen oli hyvän kaverini Aprilin ja hänen kämppiksen Heilin synttärit. Tehtiin porukalla heille illallinen. Dominique valmisti kalkkunarullat täytteineen ja kastikkeineen, bataattimuussia ja suklaakakun jälkkäriksi. Gordon teki chili con carnea. Mie tein ceasar salaattia (tein kastikkeenkin itse!) ja Aprilin kovasti rakastamaa pinaatti-haloum-pizzaa. Teidän olisi pitänyt nähdä hänen ilmeensä, kun huomasi, että kiikutan pinaattipizzaa sisään. Ei kukaan koskaan ole ollut yhtä ilahtunut pizzasta. :) Oikein mukava ilta oli.

Hobart – Sippy Downs 20.4.

Aamulla herätyskello soi 03:50. Lentokenttäbussi haki miut ja japanilaisen tytön, Yukon, hostellilta lentokentälle. Söin aamupalan kentällä ja join maailman parhaimman teen! Suosittelen: Villa and Hut, Indian Thai Tea Latte. Aivan taivaallista! Maustettu tee, joka on valmistettu kuin latte. Aah. Niin hyvää. Yuko lähti Sydneyn ja mie Melbournen koneeseen. Koneeseen päästyäni kapteeni kuulutti, että Melbournen on paljon sumua eli joudumme odottamaan Hobartissa sään selkenemistä. Istuimme koneessa 40 minuuttia ennen kuin pääsimme lähtemään. Olisivat ilmoittaneet lennon myöhästymisestä ennen kuin kerkesimme koneeseen. Miulla oli vierustoverina suurikokoinen rouva toisella puolella ja hajuton-väritön-mauton businessmies toisella puolella.

Melbournessa miulla olisi ollut kahden tunnin vaihtoaika lentojen välillä, mutta koska lennot myöhästyivät aamulla, niin miltei kaikki lennot olivat myöhässä myös iltapäivällä. Edellisillan kipeä olo vain paheni maanantaina ja miulla oli todennäköisesti jopa kuumetta. En todellakaan olisi jaksanut lentojen odottelua. Onneksi Melbournessakin oli Villa and Hut ihanine mausteteenein, edes vähän helpotusta kurjaan ja väsyneeseen oloon.

Brisbaneen päästyäni lento oli kaksi tuntia aikataulustaan. Onneksi sentään oli lämmintä ja aurinko paistoi. Olisin halunnut kierrellä BNE:n keskustassa, mutta painava rinkka selässäni ei oikein houkutellut ikkunaostoksien tekoon. Lähdin siis kahdesta vaihtoehdostani, aiemmalla junalla. Ei olisi pitänyt. Junaradassa oli jotain vikaa ja pysähdyimme kesken matkan odottamaan yli puoleksi tunniksi vian selvittelyä. Onneksi sentään pääsin Landsboroughin asemalle ja bussilla Sippy Downsiin. Tiesin, ettei miulla ole mitään ruokaa kämpillä, joten paluumatkalla piti vielä poiketa ruokakauppaankin. Olin todella tyytyväinen päästyäni kämpille ja syötyäni valmiskanakeiton.

Vaikka Tasmaniasta paluu ei sujunutkaan ongelmitta, ja sain flunssan, niin olen kyllä todella tyytyväinen reissuuni!

Bicheno – Port Arthur 18.4.

Heräsin muutaman matkalaisen kanssa vaille kuusi auringonnousua katsomaan. Näköalapaikalle oli noin 15 minuutin kävelymatka taloltamme. Aamu ei ollut niin kylmä kuin olisin luullut, joten auringonnousun odottelu oli miellyttävää. Olimme reilun tunnin ulkona katsomassa kuinka aurinko pikku hiljaa valaisee taivaanrannan. Hieno näky.

Aamupäivällä ajomme Feycinetin kansallispuistoon. Porukka hajaantui: Minä ja kuusi muuta matkalaista + opas kiipesimme Mount Amokselle ja loput matkalaisista menivät Wine Glass Bayn rantaan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä = ihanaa! Ennen vuorelle nousua opas varoitteli vaativasta ja hankalasta reitistä. Miltei jo jättäydyin pois varoittelujen vuoksi, mutta onneksi en. Vuori on 434m korkea mutta reitti, jota kiipesimme ei ollu ylitsepääsemättömän vaikea. Totta kai puuskutin ja puhisin rinnettä kivutessani, mutta missään kohtaa ei tullut tilannetta, etten olisi tiennyt mihin astua tai mihin laittaa käteni, että pääsisin jatkamaan matkaa. Eli vuorelle nousu oli lähinnä patikoimista, ei todellista kiipeämistä. Mutta kyllä kannatti puhista ja puhkua. Näkymä vuoren huipulta Wine Glass Bayh:n oli mahtava! Ei varmasti näyttänyt yhtä hyvältä rannalta katsottuna kuin vuoren huipulta. Nousi kesti vain 50 min ja lasku 55 min. Koko reittiin oli varattu 3h, joten taas kerran siihen oli varattu enemmän aikaa kuin se oikeasti vaati. Koska vuorelta laskeuduttua miulla oli vielä miltei tunti bussin lähtöön eivätkä muut kiipeilijät olleet palanneet bussille, päätin käydä katsastamassa yhden Wine Glass Bayn näköalapaikan. Opaskyltissä sanottiin, että 40 min. Mutta, koska vuoren valloittaminenkaan ei vienyt kolmea tuntia niin päättelin ettei näköalapaikallekaan mene 40 minuuttia. Kävelin reippaasti näköalapaikalla, otatutin itsestäni todistusaineistoksi kuvan ja lähdin kiireen vilkkaa takaisin, sillä bussin lähtöön oli enää parisen kymmentä minuuttia enkä halunnut, että muut joutuvat odottamaan miua extrareissuni takia. Alas kiiruhtaessani valitsin väärän polun ja kerkesin juosta sitä tovin aikaa ennen kuin tajusin, että olen väärällä reitillä. Se reitti olisi kestänyt1,5h parkkipaikalle! Joten ei muuta kuin juosten takaisin ylös, takaisin oikealle polulle ja juosten alas. Ylös juostessani tuntui, että tarvitsisi todellakin pysähtyä juomaan, mutten malttanut, oli kiire. Kerkesin bussille pari minuuttia ennen sovittua lähtöaikaa. Oli kuuma, jano ja jalat hapoilla. Turhaan kiirehdin, sillä odottelimme paria muuta matkalaista parisenkymmentä minuuttia ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. No, kerkesin sillä aikaa vaihtaa hikisen paitani ja pesaista naaman ja nauttia pitkän huikan vettä. Vaikka olo väsynyt kipuamisen ja juoksemisen jälkeen niin voin sanoa, että Mount Amoksen ”valloittaminen” oli reissun parasta antia! Tätä minä reissultani halusinkin.

Minä ja Masaki Mount Amoksen huipulla.

Illalla saavuimme Port Arthuriin. Port Arthurin niemeke oli Iso-Britannian siirtolavankilana, sen erinomaisen sijainnin vuoksi. Vain pieni kannas, Tasman Peninsula, yhdistää niemekkeen saareen, eli helppo oli ollut järjestää vartiointi.

Port Arthur – Hobart 19.4.

Aamiaisen jälkeen opas vei meidät Port Arthurin siirtolavankilaan. Todella kaunis paikka. Mie voisin hyvinkin kuvitella asuani kyseisellä paikalla ja britit olivat valinneet sen vankilan paikaksi! Vietimme nelisen tuntia Port Arthurin historiaan tutustuen. Pääsimme käymään lyhyellä risteilyllä läheisten hautausmaa- ja nuortenvankilasaarten ympäri. Osa rakennuksista oli restauroitu todella hienosti ja osa odotti kunnostamista. Ja oli siellä rakennuksia, kuten isoin vankilarakennus, joka oli raunioina eikä sen kunnostamista ollut edes harkittu. Päivä ei ollut kuuma eikä kylmä, joten passeli vanhojen rakennusten ihasteluun.

Söimme lounaan edellisyön majapaikassamme ja menimme sen jälkeen katsomaan Tasmanian tuholaisia. Jee! Tämä vierailu oli toinen Tasmanian reissun kohokohdistani. Ärhäköitä kavereita nuo tuholaiset, pitävät pahaa ääntä ja tappelevat ruoasta tosissaan. Vaikka eläintenhoitaja heitti useamman lihapalan aitaukseen, niin tuholaispariskunta taisteli samasta lihapalasta muristen ja purren. Tasmanian tuholaiset ovat pussieläimiä. En todellakaan tiennyt tuota! Eivät ne otukset näytä pussieläimiltä, kuten kengut tai söpöt vompatit. Tuholaisilla on neljä kertaa vahvemmat leuat kuin samankokoisella koiralla ja ne voivat purra minkä tahansa ihmisluun poikki. En todellakaan halua kohdata kyseisiä otuksia aitauksen ulkopuolella. Eläinpihassa/-tarhassa oli muitakin eläimiä ja lintuja katseltavana.

Tuholaisvierailun jälkeen kävimme katsomassa yhtä Blow Hole:ta eli siis kalliota, jonka koloista roiskuaa merivettä (Olikohan tarpeeksi hyvä selitys…). Ostin sieltä jäätelöannoksen tuoreilla mansikoilla, njam! Hyvältä maistui, vaikkei kovin lämmin keli ollutkaan.

Illalla palasimme Hobartiin. Yhtä matkalaista lukuun ottamatta kaikki majoituimme samaan hostelliin. Se oli sama kuin missä olin reissua edeltävän yönkin. Kävimme yhdessä syömässä meriravintolassa. Ei ollut ihan helppo valita mihin ravintolaan mennä vaikka vaihtoehtoja oli vain kolme. Sen se teettää, kun on yhtään isompi porukka liikkeellä. Mutta mukava ilta meillä oli. Ruoka ja seura olivat hyviä. Onnekseni reissulla oli mukavat matkalaiset ja osan kanssa vaihdettiin yhteystietojakin, jotta voidaan laittaa kuvia ja kuulumisia jatkossa.

Devonport – Bicheno 17.4.

Aamulla hyvästelimme osan matkalaisista ja otimme uusia kyytiin Spirit of Tasmanialta. Kiertoajelun pystyi siis tekemään myös kolmen päivän mittaisena. Seitsemän matkalaisista, itseni mukaan lukien, osallistui kuuden päivän kierrokselle ja loput vaihtuivat. Aamupalan nautimme puolen tunnin matkan päässä Devonportista Elizabeth Townin leipomossa. Ja uskokaa tai älkää, mutta mie sain RUISLEIPÄÄ aamiaiseksi! Njam. Äidin tekemä ruisleipä kyllä voittaa tasmanialaisen mennen tullen, mutta kyllä tuokin maistui hyvältä. Leipä oli vähempi rukiista kuin suomalainen, mutta voi pojat, että oli ihana syödä ruisleipää pitkästä aikaa. Pakko oli ostaa pari siivua mukaankin.

Neljäs matkapäivä oli lähinnä bussissa istumista, sillä ajoimme pohjoisesta Devonportista itärannikolle Bichenoon. Yhdellä vessapysähdyksellä hämmästelimme parin matkalaisen kanssa karvamatoa. Halusin kysyä oppaalta josko hän tietäisi minkä perhosen toukka se on eli en halunnut päästää mönkijää pakoon ja blokkasin sen matkan jaloillani. Karvamato päätti lähteä kiipeämään vaellussaapastani ylös. Oppaan paikalle saavuttua matonen sai kuitenkin äkkilähdöt kengältäni kuultuani, että se voi olla vaarallinen ja että sen purema polttelee kuin tuli! (Kyllä, kyllä Iida ja Outi, mie koetan jatkossa välttää karvamadotkin.) Bussimatka jatkui ilman palorakkoja. Onneksi pääsimme matkalla jaloittelemaan Bay of Fires rannalle. Kuulemma Lonely Planet –matkaoppaan mukaan ranta on yksi maailman kauneimmista, eikä kyllä käy kieltäminen! Aurinko paistoi ihanasti ja ensimmäistä kertaa Tasmaniassa ollessani halusin vähentää vaatekerrastoani. Olisin halunnut kauemminkin kiipeillä rantakallioilla ja –kivillä, mutta meidän piti jatkaa matkaa majapaikkaamme Bichenoon.

Ennen illallista halukkaat, minut mukaan lukien, pääsivät katsomaan pingviinejä. Hassuja taapertajia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä:little blue penguin, little penguin, fairy penguin. Fairy penguin nimeä ei kuitenkaan saa enää käyttää poliittisista syistä. Pingviinit nousevat merestä pimeän tultua ja matkaavat pesiinsä. Aamulla ennen auringonnousua pingviinit suuntaavat taas mereen. Pingviinejä ei saanut kuvata salaman kanssa, sillä niiden silmät eivät ole tottuneet kirkkaisiin välähteleviin valoihin ja voivat lopullisesti sokeutua salamavalon takia. Arvatkaa vain välähtikö salama pari kertaa?! Mutta se en ollut minä!

Cradle Mountain – Devonport 16.4.

Aamupala seiskalta ja sen jälkeen vaeltamaan Cradle Mountainin juurella sijaitsevan Dove Laken ympäri. Tarkoituksenamme oli patikoida noin 5h lenkki, mutta vesisateen takia opas valitsi meille lyhyemmän noin 2h lenkin. Vettä sateli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hienot olivat maisemat järven ympärillä. Taas näin yhden vesiputouksen. Koetin pitää hyvää vauhtia yllä, ettei kylmä vaivaisi. Ei miua olisi haitannut vaikka olisimme vaeltaneet kauemminkin. Ainoana harmina oli, etten pystynyt ottamaan paljon kuvia maisemista, pelätessäni kameran rikkoutuvan sateen vuoksi. Olin ensimmäinen perillä vajaan tunnin kävelyn jälkeen eli 2h oli ylimitoitettu kävelyaika ko. kierrokselle. Sitten se kylmä vasta meinasikin iskeä, kun pikku hiki laskeutui iholle ja kylmä tarttui. Onneksi ei tarvinnut kovin kauan odotella muuta seuruetta. Siirryimme lounastamaan vaeltajien retkimajaan. Majassa oli kaksi patteria. Yllättäen niiden välittömään läheisyyteen pyrki mahdollisimman moni märkä vaeltaja. :) Lämmin keitto ja lounasleivät auttoivat myös kylmyyden karkotusta. Lounaan jälkeen opas kertoili alueen kasvillisuudesta lyhyellä kierroksella, vesisateen takia sitäkin lyhennettiin.

Seuraava pysäkki oli Sheffield. Kävimme katsomassa käynnissä olevan seinämaalaus-festivaalin tuotoksia. Sheffieldissä aurinko näyttäytyi ja lämmitti ihanasti.

Koska sade oli lyhentänyt päivän vaellustamme, niin meille jäi aikaa tutustua Latroben suklaatehtaaseen, jonka bravuurina ovat erilaiset fudget, kermakaramellit. Ja kyllä ilmaiset maistiaiset maistuivatkin! Ihania. Pitihän niitä vähän ostaa itsellekin ja maistaa oppaan kehumaa kuumaa kaakaota. Aika imelä olo jäi vierailusta… :)

Ennen yöpaikkaamme menoa kävimme Devonportin majakalla kuulemassa aboriginaalien heimoista ja symbolikielestä. Devonportista kulkee Spirit of Tasmania risteilyalus emämaahan. Harmittelen jälkikäteen, etten kulkenut toista matkaa risteilijällä. Toisaalta miulla ei kyllä olisi ollut aikaa risteilijän käyttöön, sillä olisin tarvinnut yhden extrapäivän matkoihini sillä kulkiessa. Mutta olisihan se ollut kokemus.

Illalliseksi tilasimme porukalla pizzaa. Ihana oli nauttia lämpimästä suihkusta ja koko lattiamatosta varpaiden alla. (Minä en yleensä ole kokolattiamattojen ylin ystävä) Hyvin maistui uni petiin kömmittyäni.

Strahan – Cradle Mountain 15.4.

Herätys 07:00 ja aamupala 07:30. Aamiaisen jälkeen kävelimme sateessa majapaikastamme Strahanin keskustaan People´s Parkin (Ihmisten puisto) kautta. Kävelyn vaihtoehtona olisi ollut maastopyöräily, mutta sateen takia se ei saanut suurta suosiota. People´s Parkissa kävimme katsomassa Hogart-vesiputousta. Onneksi miulla oli sadetakki, sillä olisin muuten oli läpimärkä ”keskustaan” saavuttuamme. Strahan on pikkukaupunki merenrannalla ja siellä tuuli kovaa!! Juotiin teet ja jatkettiin matkaa. Tarkoitus oli mennä ajamaan mönkijöillä, mutta vesisateen takia se peruttiin.:( Kävimme tuulisella Henty Sandy Dunes:lla. Eli siis hiekkadyynejä ja –aavikkoa hämmästelemässä. Meidän onneksemme ei enää satanut, mutta hiekka oli märkää, joten ei ollut suut ja silmät täynnä hiekkaa. Vesisade jatkui Zeehanin saavuttuamme. Söimme lounas hot dogimme ja jatkoimme matkaa Cradle Mountainille. Kaikki matkalaiset olivat enemmän ja vähemmän kylmissään. Miulla oli kuitenkin aika hyvä varustus siihen verrattuna, että suurimmalla osalla matkalaisista ei ollut mitään sateenpitävää varustusta ja joillain vain ”pikkukengät”.

Purimme auton majapaikalla Cradle Mountainin kansallispuiston aittamajoitukseen ja menimme katsomaan itse vuorta. Vuoren voi katsoa esittävän kehtoa, josta sen nimikin tulee (cradle = kehto). Sumuisen Cardle Mountainin juurella satoi lunta!!! Niin, lunta. Ja minä, kun luulin ”pakenevani” lumelta Australiaan niin sitä satoi täälläkin. Sadetta ei onneksi kestänyt kauan ja menimme katsomaan vompattien iltaruokailua. Bongasimme useampia vompatteja iltapalallaan. Hassuja ”pikkukarhuja”. Oikeastihan ne ovat pussieläimiä. Kylmyyttä ei oikein poistanut edes lämmin suihku, sillä suihkurakennus oli niin kylmä eikä aittakaan ollut lämmin, sillä sen lämmitys oli ajastettu vain pariksi tunniksi iltayölle. Onneksi ruokailutila oli lämmin ja siellä pystyi lämmittelemään yöunia varten. Hampaiden pesulle mennessä opossumi kurkisti pylvään takaa ja olisi ihan selvästi ollut valmis loikkaamaan aittahuoneeseemme. Ehkä silläkin oli kylmä.

Hobart – Strahan 14.4.

Varsinainen Tasmanian kiertomatkani starttasi aikaisin tiistaiaamuna. Olin siis varannut kuudenpäivän opastetun kiertomatkan Adventure Tours:lta. Olin hyvissä ajoin odottelemassa noutopaikalla. Miulle oli kerrottu, että noutopaikalla pitää olla aamuseiskalta. Odotin siellä kymmentä vaille seiskasta seiskaan, ja koska ketään muuta ei näkynyt, niin soitin matkanjärjestäjälle. Lupasi, että bussi tulee kymmenessä minuutissa. Aamulla oli aivan järkyttävän kylmä!!! Meinasin shortseissani paleltua bussia odotellessa. Bussi lopulta tuli 7:20 eli olin torottanut puoli tuntia palellen. Tavaroita kyytiin laittaessa selvisi, että miun olisi pitänyt olla noutopaikalla jo 6:30, muttei miulle ollut sitä kerrottu! Meitä oli 18 hengen porukka + opas/bussikuski Erica. Olimme liikkeellä 22 hengen bussilla. Ajoimme ensin Mount Fieldin kansallispuistoon Russell Fallseja hämmästelemään. Siirryimme seuraavaan paikkaan bussilla ja pysähdyimme hämästelemään Lake St. Clairella (Australian syvin järvi, 200m). Sitten nousimme taas bussiin ja Franklin Gordonin kansallispuistoon pienelle kävelylle ja lounaalle. Harmikseni ei nähty platypuksia eli vesinokkaeläimiä. Pysähdyimme Queenstowniin ruokakauppaan ja ajoimme sitten Strahaniin majapaikkaamme. Majapaikkamme oli vanha omakotitalo, joka oli kokonaan meidän käytössämme. Illallisen valmistimme yhdessä ja tiskit hoidettiin porukalla, kuten koko loppureissun ajankin. Illalla alkoi sataa ja satoi koko yön. Yläkerrassa kerrossängyssä nukkuessa kuuli miten tuuli ujelsi ja sade hakkasi.

Lake St. Claire ->

Sippy Downs – Hobart 13.4.

Sunnuntaipäivä J:n lähdön jälkeen meni pakkaillessa Tasmanian reissua varten ja panikoidessa kunnollisten vaelluskamppeiden puutetta. Onneksi sain ystävältäni Aprililta rinkan lainaan, sillä matkanjärjestäjän ohjeiden mukaan matkalle sai ottaa max. 15kg tavaraa pehmeässä laukussa. Eikä miulla tietenkään sellaista ollut, vain kovakantinen matkalaukku. Seuraavana huolenaiheena oli sopivat housut, shortseja miulla on, muttei oikein vaelluspöksyjä. J toi vaelluskenkäni ja ultrakevyen sadetakin, joten ne miulta löytyi. Päädyin lopulta pakkaamaan vähän mitä sattuun ja toivomaan, että keli suosii valintojani. Etukäteen tarkistin säätiedotuksen, joka lupasi +12-16´C Tasmaniaan eli kylmää. Sehän on kymmenen astetta vähemmän kuin täällä!

Maanantaiaamuna lentokenttäbussi haki miut asunnolta klo:5:30 ja lento lähti 08:45. Lennot kulkivat Brisbane-Sydney-Hobart reittiä ja olin perillä Hobartin kentällä 16:10. Eli en suorilla lennoilla päässyt lentämään vaan jouduin odottamaan Sydneyssä reilut 2h. Lentokenttäbussilla City Backpackers –hostellille. Siisti hostelli, joka ei haissut hostellille. Yleensä hostelleissa on omanlaisensa haju, vähän tunkkainen, muttei tuossa.

<- Hobart illalla Törmäsin sattumalta myös suomalaiseen Heikkiin ja kavereihinsa, jotka myös asustavat Varsity-asuntolassa. Kävin kävelemässä kaupungilla aikaa tappaakseni. Mukavanoloinen pikku merenrantakaupunki. Löysin todella valloittavan taideliikkeen Tasmanian yliopiston läheltä, Art Mob, joka myy vain aboriginaalien tekemää taidetta. Olisin niin kovasti halunnut ostaa 4 taulun kokoelman, mutta opiskelijan budjetti ei venynyt $1400 (~760€) ostokselle. Mukaan kyllä tarttui huokeampaa ja pienempää & kevyempää taidetta, ehkä jopa tuliaisia... :)

Art Mobin taidetta ->

12.4. Pääsiäissunnuntai

Tänään kävin aamulenkillä myöhäisen herätyksen jälkeen. Ihana oli nukkua yli yhdeksään! Heräsimme miltei joka aamu J:n vierailun aikana kasilta tai ennen, sillä illat pimenevät kuuden maissa eikä sen jälkeen voi oikein samoilla metsiköissä tai katsella maisemia, lisäksi miltei kaikki kaupat, museot ja muut viihdykkeet sulkeutuvat puoli kuudelta. Pakkailin huomenna alkavaa Tasmanian reissuani varten. Tajusin pakatessani ettei miulla ole sopivaa laukkua! Reissulle saa ottaa max. 15kg tavaraa ja ne pitää olla pakattuina reppuun, rinkkaan tai muuhun pehmeään kassiin, eikä miulla ole kuin keskikokoinen selkäreppu. Onneksi Aprililla on rinkka, jonka hän ystävällisesti lainasi miulle. Tajusin myös ettei miulla ole kuljetusta Tasmanian Hobartin lentokentältä majoituspaikkaan. Onneksi sekin järjestyi. Ei miulla ole vaellukseen soveltuvia shortsejakaan, on vain pitkälahkeiset housut. Tasmanian reissun suunnittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun oli niin hyvää seuraa miulla kylässä, ettei joutanut seuraavan viikon hommia suunnittelemaan. Jospa Sydneyn lentokentällä olisi joku vaellusliike, josta saan tarvittavat pöksyt. J toi miulle vaelluskengät niin on ainakin kunnolliset jalkineet reissulle.

Täällä on omituisen hiljaista. Asuntola on miltei tyhjillään, sillä opiskelijat ovat lähteneet pääsiäislomilleen. Suurimmalta osalta loma alkoi jo 3.4. (kuten minulla), mutta opettaja-opiskelijoiden lomat alkoivat vasta 9.4.

Seuraava blogipäivitys tulee sitten Tasmanian reissun jälkeen eli 20:nnen päivän jälkeen.

Mie olen lopultakin oppinut nauttimaan mämmistä, niin nyt on miltei ikävä sitä pääsiäisherkkua.

Ihanaa pääsiäistä! Nauti mämmistä ja pajunkissoista!

Rakkain terveisin: pääsiäispuput

11.4. jäähyväislauantai

Aamulla heräsimme aikaiseen ja loppupakkailujen jälkeen raahasimme J:n matkalaukun bussipysäkille. Kamalan painava! Liekkö pääsiäisen kunniaksi junarata oli huollossa ja jouduimme matkustamaan osan junamatkastamme bussilla. Onneksi meillä ei ollut kiire lentokentälle, sillä matka viivästyi miltei tunnin bussikyydityksen takia. Jätimme BNE:ssa laukut säilytykseen juna-asemalle ja kiertelimme kaupungilla, kävimme merimuseossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Miun paluujunaa ja J:n lentokenttäbussia odotellessamme tapoimme aikaa kahvilassa istuskellen. Haikeaa oli hyvästit jättää. Kahden ja puolen kuukauden päästä taas näemme. <-Bongaa lintu

Italialainen jätski se vasta hyvää onkin!

10.4. perjantai

Aamulenkin jälkeen otimme aurinkoa asuntolan uima-altaalle. Ei uskallettu lähteä Mooloolabaan rantsuun, sillä keli näytti epävakaiselta ja meidän tuurillamme siellä olisi satanut. Mutta ei se mitään, sillä aurinko paistoi altaalle ja samalla sain pyykkiäkin pestyksi ja luetuksi vähän koulujuttuja. J lueskeli ultrakevytlentoilun koetta varten omia kirjojaan. Kyselin J:ltä josko hän tarvitsisi aurinkorasvaa, mutta hän ei kuulemma pala, joten lopetin rasvan tarjottelun. Illalla aussi-auringon teho kuitenkin näkyi J:n miltei hohtaessa punaisena. Kuulemma viilentävä aloe vera –suihke tuntui hyvältä.

Illalliseksi teimme pizzaa ja kutsuimme kaverini Aprilin syömään. Hän oli oikein iloinen kutsusta, sillä kuulemma oli tylsää loman alkua ja poikakaverinsa vierailua odotellessa. J kertoi Suomen sotahistoriaa pääaineenaan historiaa opiskelevalle Aprilille ja mie hoidin kokkailupuolen. Tämä järjestely sopi miulle oikein hyvin, sillä historian opit eivät meinaa pysyä miun mielessä, vaikka kuinka mielenkiintoisia olisivatkin. Noloa. April hämmästeli kovasti, että tein itse pizzapohjan taikinan. Pizzan jälkeen nautimme Aprilin tuomasta jälkkäristä.

Iltayöstä J pakkaili laukkuaan. Aika täyteenhän se tuli…

9.4. torstai

Torstaina jouduimme luopumaan keltaisesta Getzistämme. *sniif* Hauska oli pikku kökkyrällä ajella. Täällä nopeusrajoitukset pikkuteille ovat 100 km/h, toista kuin Suomessa. Moottoriteillä suurin sallittu nopeus on 110 km/h. Kuulemma Keski-Australian aavikoilla on nopeusrajoituksettomia teitä, vastaten Saksan autobaanoja.

Tarkoituksena oli ottaa aurinkoa rantsussa, mutta yllättäen taaskin rantapäivänämme satoi vettä ja oli pilvistä. Rannan sijaan kävimme Under Water Worldissa kaloja ja saukkoja hämmästelemässä.

Hain bongaaja ->

8.4. keskiviikko

Keskiviikkona oli aikainen herätys, sillä vierailimme Eumundin markkinoilla ja miulle oli kerrottu, että paikalla kannattaa olla ajoissa. Markkinat ovat auki keskiviikkoisin ja lauantaisin klo:7:30-13:30. Paikalla oli kaikenlaisia kojuja ja esiintyjiä. Ihania seinäteippejä ja kakunkoristeita löytyi. Lounaaksi kiinalaista kaalipannukakkua, okonomiyakia, ja jälkkäriksi ranskalaisia crepséjä eli lettuja marjoilla. Aikamme kierreltyämme iski janokin ja J päätti maistaa Ginger Beeriä (inkivääriolut), jonka nimensä perusteella kuvittelisi maustetuksi olueksi, mutta se olikin kuin simaa! Todella hyvää! Siinä on samanlainen sitruunainen raikas maku kuin simassa, mutta höystetty inkiväärillä. Pitää etsiä sen resepti netistä niin voi tehdä vapuksi siman tilalle ginger beeriä.

Ennen kuin lähdimme Eumundista, ajoimme yhden ”kyläpiliksen” ja bongasin joulupukkipatsaan penkillä istumassa. Pitihän siihen sitten viereen itsensä tällätä ja ottaa kuva, Joulupukin maasta, kun kotoisin ollaan. Siinä kuvat otettuamme huomasimme, että pukin takana on kokoinen kauppa omistettu jouluhärpäkkeille! Todella hassu pikkukauppa. Siellä oli kaikenmaailman joulukoristeita ja takahuoneessa kokonainen miniatyyri-joulukylä. Kauppa on ympäri vuoden auki, seitsemänä päivänä viikossa, kuulemma kannattaa. Kerroimme myyjälle, että oikea Joulupukki tulee Suomesta ja hän oli kanssamme asiasta samaa mieltä. Nyt kuulemma voi asiakkailleenkin mainostaa Suomea Joulupukin kotimaana, kun on kerran sieltä asti vakuuttelut saatu. :D

Markkinoiden jälkeen vierailimme Kenilworthin juustotehtaalla. Tehtaaseen ei päässyt sisälle tuotantotiloja hämmästelemään vain ikkunoista pystyi kurkkimaan. Mutta se ei liiemmin haitannut, sillä sen sijaan saimme maistella tilan juustoja. Todella hyviä! Siellä olisi ollut kaikkea muutakin ihanaa juustojen lisäksi, kaikenlaisia hilloja, hyydykkeitä, mehuja, kastikkeita ja marinoituja kasviksia.

Juustojen maistelun jälkeen kävimme kävelyllä Montvillen kansallispuistossa, sademetsässä. Siellä kasvillisuutta hämmästellessämme miltei kävelimme käärmeen päälle! Onneksi se oli yhtä hämillään kuin mekin ja pakeni pusikkoon piiloon. Miulla on kyllä kuva käärmeestä, joten pitää näyttää sitä jollekin käärmeasiantuntijalle ja selvittää oliko kyseinen otus myrkyllinen vai ei.

Sademetsän jälkeen maistelimme viinejä Flame Hill -viinitilalla. Tila oli hienolla paikalla mäenrinteessä, työntekijät todella ystävällisiä, viinit ihania ja antipasto-lautanen täynnä herkkuja. Eli täyden kympin paikka.

Illalla kyllä uni maistui päivän hämmästelyjen jälkeen. Onneksi meille sattui pilvipoutainen päivä markkinahämmästelyille ja ilta-aurinkoinen viinitila vierailulle, täydellinen keli.

7.4. tiistai

Tarkoituksenamme oli viettää rantapäivä pohjoisen Rainbow Beachilla, mutta miltei koko päivän satoi vettä. :( Kävimme Rainbow Beachia ennen Tin Can Bayssa, jossa aamuisin voisi syöttää delfiinejä, mutta delfiinien aamupala-aika oli jo ohi, kun sinne saavuimme. Illalla hyödynsimme auton kantokykyä ja kävimme ostamssa miulle kuivaruokaa kaapin täyteen. Jospa nuo myslit ja puurot riittäisivät heinäkuun alkuun!

6.4. maanantai

Vuokrasimme Maroochydoren Aviksesta auton, Hyundai Getz. J oli ekana ajovuorossa, hyvin sujui ajo ”väärällä kaistalla”. Suuntasimme aamupalan jälkeen Glasshouse Mountainseille. Entinen Glasshouse Mountain Way oli uudelleennimetty Steve Irwin Wayksi. (Lisäksi eläintarhan lähellä on Irwin Way, lienee kansallissankari tuo krokotiilimies.) Lähdimme kapuamaan Tibrogargan vuorelle (364 m), muttemme saavuttaneet huippua. Mie olisin kyllä halunnut jatkaa ylemmäs, mutta herraseni arveli, ettemme pääse enää huipulta alas jos sinne kiipeämme. En tiedä oliko hyvä päätös. Kyllähän se vähän harmittaa, ettei menty ylös asti, mutta toisaalta vuorenrinne oli kyllä aika jyrkkä eikä kiipeilykokemusta ole juuri karttunut. Vuorenhuipun valloittamisen sijaan kiersimme vuoren ja ihailimme samalla ympärillä olevia muita Glasshouse Mountains –ryhmään kuuluvia vuoria. Kierroksella löysin kanttarellin! Ehkäpä palaan noille vuorille joskus toiste.

Hikisen kipuamisen ja vaeltelun jälkeen ajoimme Montvilleen. Se on pikkuinen kylä ylhäällä vuorilla. Hurjija nousuja jyrkkiä rinteitä pitkin, mutta kyllä pikku Getz meidät hyvin sinne kuljetti. Jos tie on mutkainen Talluskylään niin on se kyllä Montvilleenkin. Lisäksi matkaa kertyi ylimääräisiä kilometrejä, sillä tämä navigaationeitonen ei pysynyt ihan kartalle ja ajatin meidät ensin väärälle tielle, joka olisi lopulta päättynyt umpikujaan. Montvillessa pizzastelimme vähän pettyneinä, sillä kuulimme turisti-infosta (joita on täällä todella tiheään, joka pikkukylässä on turisti-info!) että Kondalilla Falls kansallispuisto ja sen putoukset ovat suljetut turisteilta rankkojen sateiden takia. Pitihän tuota vähän ihmetellä miksi vesiputoukset ovat suljetut, kun niissä riittäisi vettä, mutta hyvä syyhän siihen on varmasti olemassa. Kondalilla Fallsien sijaan kävimme Lake Baroon –järvellä ja katsomassa sen patoa ja putousta. Mie ajoin Baroonilta takaisin Sippy Downsiin! Ajoi sujui hyvin, mitä nyt vilkun ja pyyhkimien vivut meinasivat mennä alituiseen sekaisin. Miltei joka risteyksessä pikku Getz kääntyi pyyhkimien viuhkuessa.

5.4. Australia Zoo

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Australian eläintarhaan. Sinne pääsimme kätevästi bussilla. Kyllähän siellä katseltavaa riitti, oli vaikka sun minkälaisia lintuja, vompatteja, koaloita & kenguja, joiden pehmeitä turkkeja pääsi silittelemään ja ilman muuta krokotiilejä. ”Ilman muuta krokotiileja”, sillä paikka on jo edesmenneen krokotiilimies Steve Irwinin muistolle omistettu. Ja kyllä Steven naama näkyikin joka puolella eläintarhaa. Varsinkin lahjatavaramyymälästä löytyi Irwinia mukina, paitana, sormustimena, lautasena, nukkena, hattuna… :S Ainoa asia mikä harmittaa Zoo vierailussa on se ettei tasmanian tuholaisia näkynyt kunnolla eikä varsinkaan niistä otetut kuvat onnistuneet.

Illalla osallistuimme naapureidemme järjestämään buffet-illalliselle. Se oli nyyttäriperiaatteella järjestetty ruokailu. Meitä oli noin parisenkymmentä osallistujaa ja kyllä ruokaa riitti, kaikenlaisia ihanuuksia olivat tytöt kokkailleet. Pakko saada yhden juusto-keksipiirakan ohje, njam! Mie tein aamulla mutakakun jälkkäriksi. Söimme ulkona pitkän pöydän äärellä, joka oli koottu terassipöydistämme. Ihan pikkuisen tihuutteli vettä syödessämme.

4.4. lauantai

Hurautimme aamupäivästä bussilla Sunshine Plazaan. J:lle tukan leikkuu ostoskeskuksessa ja iltapäiväkahvit. Aviksen autovuokraamo oli jo kiinni, kun kerkesimme sinne, mutta ainakin löysimme paikan auton vuokrausta varten. Kävelimme Maroochydoresta rantoja pitkin Mooloolabaan. Oli ihana ilta. Rannalla ei ollut juuri ketään, aallot olivat suht´ suuret ja merivaahtoa oli rannoilla kasoittain. Ihmeellisiä merieläjän palasia/poikasia löytyi rannoilta, poksahtelivat jalan alla. Illalliseksi miun bravuuria rosmariini-uunibataattia.

<- Aika paljon merivaahtoa.

3.4. perjantai

Hotelliaamiaisen jälkeen jätimme laukkumme hotellille ja lähdimme kiertelemään BNE:n keskustaan. Keli oli puolipilvinen, onneksi ei satanut vettä kuin aamupalan aikana. Miulle löytyi lenkkarit ja J:lle släpärit, soveltuvat Australian keliin paremmin kuin umpinahkaiset kengät. Matkustimme iltapäivällä junalla Sippy Downsiin. Yhdistimme lenkin ruokakaupassa käyntiin ja samalla tutustuimme Chancellor Parkin lampimaisemiin. Chancellor Park on siis Sippy Downsin asumalähiö. En todellakaan vieläkään ymmärrä miten täällä nimetään näitä paikkoja ja mikä on kylä, lähiö tai kunta. Miulta unohtui kukkaro kämpille ja huomasin sen tietysti vasta kassalla ruokaostoksia pakatessamme. Onneksi pari tuttuani oli kaupassa ja toinen heistä lainasi ystävällisesti rahat ostoksiimme. Olisi ollut kurja juosta takaisin asunnolle kukkaroa hakemaan. Illalliseksi grillailua.

2.4 torstai, J saapuu Australiaan

Torstaiaamu oli todella sateinen, vettä tuli kuin saavista kaataen. Siitä huolimatta selviydyin kimpsuineni ja kampsuineni yliopistolle luennoille. Miulla oli normaalia enemmän tavaraa mukana, sillä olin menossa Brisbaneen J:tä vastaanottamaan. :) Aamupäivän luennot ja tutorialsit sujuivat mukavasti ja lounaalla kävin Katan ja Aprilin kanssa.

Olin etukäteen varannut taksibussikyydityksen Brisbanen keskustasta lentokentälle, koska J:n lennon oli määrä saapua vasta 23:20 ja junat ja bussit lakkaavat kulkemasta lentokentälle iltaseitsemältä. Rupesin muuttamaan etukäteen varattua kyyditystä niin, että miut haettaisiinkin varaamaltamme hotellilta keskustan sijaan ja silloin selvisi että AM:t ja PM:t olivat menneet varauksessa sekaisin! (AM = aamukellonaika ennen puoltapäivää, PM = ilta-ajat, esim. 8.00 am on aamukasi ja 8.00 pm on iltakasi) Miua oli siis odotettu kyytiin aamukymmeneltä, kun mie olin luennoilla! (Olin kyllä varmasti puhunut illasta varauta tehdessäni…) Samalla selvisi, että viimeinen taksibussi lentokentälle lähteekin jo klo:21:00. En siis voinut osallistua päivän viimeiselle luennolle ja laskuharjoituksille vaan miun oli kiirehdittävä bussiin. Bussipysäkillä kuulin, että johonkin yliopiston tilaan oli jo tulvehtinut vettä ja opiskelijoita oli kehotettu lähtemään kotiin, sillä lähitienoon tiet saattaisivat sateen jatkuessa mennä poikki tulvavesistä. Oli siis ihan hyvä, että lähdinkin aiemmalla bussilla BNE:een. Miulla oli ollut tarkoituksena kierrellä BNE:n keskustassa ennen lentokentälle menoa, mutta nyt siihen ei liiemmin jäänyt aikaa. Kaiken lisäksi BNE:ssa kaupat ovat perjantai-iltaisin pitempään auki eikä torstaisin, kuten Sunshine Coastilla, eli eipähän tuolla olisi juuri mikään paikka ollutkaan auki.

Lentokentällä vierastani odotellessa lueskelin artikkeleja yhtä kirjallista tehtävää varten. Lukeminen sujui ihmeellisen hyvin. Pitäisiköhän mennä useamminkin lentokentälle lukemaa…? :D Matkalainen saapui vähän väsyneenä Hki-Rooma-Hong Kong-BNE lennolta. Olipas mukava nähdä oma muru pitkästä aikaa!

Yövyimme Medina Executiv –hotellissa, sillä ei olisi olut järkeä lähteä vielä yötä myöten taksibussilla Sippy Downsiin. Hotelli oli huippuluokkaa.

Näkymä hotellihuoneestamme ->

1.lomaviikko

Brisbane International, Australia Zoo, Glass House Mountains, Kondalilla Falls, vasemmanpuoleinen autoilu, Tin Can Bay, Rainbow Beach, Eumundi markets, Kenilworth Cheese Factory, Mapleton Falls, Flame Hill winery, Caloundra.

Tarkempaa päivitystä luvassa vähän myöhemmin...

Häsläystä

Huh-huh, jopas oli Eeva taas elementissään. Päätin tänään, että varaan paluulennon Helsingistä Kuopioon. Että teen jotakin kerrankin ajoissa. Ja kuinkas sitten kävikään…

Varasin FinnCommilta lennon. Ja olin todella tyytyväinen edukkaaseen lippuuni, kunnes huomasin, että olin katsonut Helsinkiin saapuvan paluulennon saapumisajan väärin! Lentojeni aikataulut muuttuivat ennen lähtöä kolmisen kertaa ja jostain syystä olin säilyttänyt kaikki nämä s-postit. Tietysti kaikkein tuorein muutos oli linkitetty Gmail-sähköpostissani toisen sähköpostin alle. (Gmailin käyttäjät tietävät, että jos vastaat s-postiin niin siun lähettämä s-posti linkittyy vastattavaan s-postiin ja jos vielä siun s-postiin vastataan niin sekin menee ensimmäiseksi saapuneen s-postin alle. Sekava selitys…) No, lopputulema oli siis se, että olin varannut lennon Hkistä Kuopioon, joka kerkeäisi lähteä ennen kuin Frankfurt-Helsinki lento olisi perillä. Siinäpä sitten kiittelin kovasti itseäni huippu suorituksesta, etenkin kun FinnComm ei vaihda eikä peruuta netin kautta tehtyjä lentoja. Lähetin FinnCommille heti erheen tehtyäni armoa anelevan s-postin ja pyysin saada vaihtaa lentoni. Epäilys oli kyllä suuri, sillä netissä useampaan otteeseen muistutetaan, ettei lentoja vaihdella. Mutta maailmassa on vielä hyvyyttä jäljellä ja FinnComm suostui peruuttamaan varaukseni ja palauttamaan rahat tililleni! :) Nyt sitten tein uuden varauksen myöhemmälle lennolle. Toivotaan etteivät lentoaikataulut enää isosti muutu.

Eilen olin yliopistolla aamukahdeksasta iltayhdeksään. Päivä täyttyi luennoista, ryhmätyöstä, kirjallisista tehtävistä, lukemisesta jne jne. Otin porukoiden kannettavan tietokoneen ensimmäistä kertaa mukaan yliopistolle, että se olisi liitetty yo:n langattomaan verkkoon, sillä yliopiston kirjastossa ja vapaissa tietokoneluokissa on liian vähän koneita ja usein joutuu jonottamaan koneelle pääsyä. Mutta kappas, kappas, jostain syystä tätä konetta ei saakaan yhdistettyä verkkoon. Yhdellä kaverillani on aivan samanlainen kone samanlaisin ohjelmin eikä hänellä ollut ollut mitään ongelmia verkkoon yhdistämisessä. Taas kerran tuli todistettua, että tietokoneet ja minä olemme eri aaltopituudella. Auttaisikohan jos vaihtaisi PC:n Maciin? Illalla kämpille kävellessäni selitin tohkeissani kahdelle tuttavalleni, miten yliopistolta asuntoloille johtava polku oli vielä viime vuonna ollut paljon kapeampi eikä katuvaloja ollut ollut ollenkaan ja siltakin oli ollut vain pari lankkua peräkkäin ja uuupps, kellahdin jalkakäytävältä nurin!! Siis astuin vain ulos kivetykseltä ja kellahdin kumoon. Ei siinä voinut kuin nauraa. Kyllä ne pojat vähän ihmeissään katselivat, kun hirmu selittäjä päättyi kenalleen ojan pientareelle. :D Pikkunaarmut tuli nilkkaan moisesta kömmähdyksestä. Tänään olen kyllä saanut asianosaisilta kuulla kuittailua miun tasapainosta ja jalkakäytävillä liikkumisesta.

Tämä päivä oli totaalisen erilainen kuin eilinen. Kävin vähän hemmottelemassa itseäni kauneushoitolassa. Miulla on sinne piletti, jolla saan erinäisiä hoitoja ilmaiseksi/puoleen hintaan. En ollut aiemmin käynyt Kawana Watersin Birtynyassa eli siis yhdessä Sunshine Coastin lähiössä. Tietenkin piti bussikuskilta pyytää vinkkiä millä pysäkillä jäädä pois ja että olinko edes oikeassa bussissa. Kuski sitten intoutui jututtamaan miua. Arveli josko olen Hollannista. Yleinen veikkaus miun kansalaisuudesta on saksalainen, johtunee palikka-englannistani. Kerrottuani olevani Suomesta kuski muisti pääkaupunkimme Helsingin ja muisteli, että meillä on tulivuoria ja geysireita. :D Korjasin, että ne kyllä taitavat olla enemmänkin Islannin ominaisuuksia. Seuraavaksi kuski ehdotti, josko hyvinkin oltiin oltu viikinkejä aikojen saatossa. Sekin ehdotus piti lytätä. Eikä meillä ole omia automerkkejäkään (en Sisu-kuorma-autoja muistanut mainita) saati kuninkaallisia. Lopulta sitten päädyttiin Nokiaan, pimeää ja kylmään talveen, niihin pystyin vastaamaan, että kyllä meiltä löytyy! Kuski arveli, että Lapissa mahtaa olla masentunutta väkeä talvisin, kun ei aurinko näyttäydy ollenkaan. Pirren perheelle halitsut, älkää masentuko, kyllä se kesä sieltä tulee! Mukava oli kuskin kanssa jutustaa, mutta harmillisesti taas kerran todeta miten samanlainen negatiivis-sävytteinen käsitys monilla on kylmästä ja pimeästä Suomesta. Pitää koettaa keksiä jotain muita tunnusmerkkejä kotimaastani ja levittää vähän positiivisempaa kuvaa.

Kauneushoitola oli kyllä luksuspaikka, palvelu toimi ja tilat olivat uudet ja hienot. Manikyyrissa ollessani olisin voinut vaikka nukahtaa, niin rentoutunut olo siitä tuli. Onneksi miulla on vielä käyttämättömiä palveluita jäljellä piletissäni, joten pääsen nauttimaan tuollaisesta ylellisyydestä uudemmankin kerran!

Illalla kävin yliopistolla laskemassa statistiikan laskuja. Harmitti ettei ollut kamera mukana, sillä taivas oli aivan mahtavan näköinen yo:lle kävellessäni ja sen lisäksi näin todella suuren sammakon. Pitänee ruveta kuljettamaan kameraa koko ajan mukana, sillä olen pari kertaa aiemminkin harmitellut kameran puutetta jonkun hienon kasvin, maiseman tai tapahtuman kohdatessani.

Mie sain osakseni aprillikeppostelua ranskalaiselta kaveriltani. Heillä on tapana salaa liimata kalan kuvia, april fish, toisten selkään ja sellaisen miekin sain. Heillä ei siis ole aprillikepposia, april fools, vaan kalailua.

Vaikka tämänpäiväinen blogiteksti saattaa kuulostaakin aprillipilalta, niin sitä se ei ole. Täyttä totta, joka sana.

Hauskaa aprillia, toivottavasti aprillikepposesi onnistui!