maanantai 9. maaliskuuta 2009

Brisbane

Meninkin mainitsemaan aikataulujen lukukyvystäni ennen Brisbaneen lähtöä…


Lauantaina lähdettiin aamulla ani varhain Annikan kanssa Brisbaneen junalla. Matka kesti noin 1,5h, josta suurin osa lahjakkaasti torkkuen. Perille päästyämme haettiin turisti-infosta kaupungin kartat. Annika lähti Botanic Gardeniin ja mie menin kiertelemään ja ihastelemaan nykytaiteen museon, taidegallerian ja ”tavallisen” museon antia. Spencer Finchin työt olivat kovasti miun mieleen, kuten myös Charley Harperin eläinhahmot. Aivan ihastuttavia!!! Aasialaisen taiteen näyttelyssä oli puupiirroksia samuraista. Ne oli todella huvittavia, sillä jokaisela samurailla oli joku ihme irvistysilme päällä. :D Taidemuseon lahjatavaramyymälästä olisi voinut ostella vaikka mitä. Siellä oli kaikkea hauskaa,:koruja, kirjepapereita, kortteja pinssejä, taidekirjoja, kasseja, kaikkea pientä sälää jne. Pieni tyttö sisälläni heräsi eloon. :) Iltapäiväteen nautin passionhedelmäpiirakan kera. Niin makoisaa... Njam. Perinteinen museo oli miun makuun turhan kaupallinen, räikeä jne., mutta kai siinä oli lapsia ajateltu viihdyttävyys aspektista. Ja kyllähän miullakin oli siellä ihan hauskaa, sen vähän aikaa minkä siellä vietin.


<-Näkymä taidekeskittymästä kaupunkiin päin.


Iltapäivällä kiertelin kaupungilla ja koetin löytää uudet bikinit entisten kauhtuneiden tilalle, mutten löytänyt. Miun ala- ja yläosa eivät ole samaa paria. Keli oli ihanan aurinkoinen ja toisaalta päivän olisi kyllä voinut viettää rannallakin eikä sisätiloissa. No, jospa aurinkoa vielä riittäisi loppureissunkin aikana.


Alkuillasta treffattiin Annikan kanssa kaupungilla ja syötiin patongit. Aikaa

tappaaksemme, päivän viimeistä junaa odotellessamme, kävelimme joen Brisbane River –joenrantaa. ”Toisella puolella” jokea on keinotekoinen uimaranta. Hauska tapaus. Sinne on rakennettu uima-altaita ja hiekkarantoja. Aion mennä käymään siellä kyllä uudelleenkin, kun on valoisaa.


Hyppäsimme vaille 21 lähtevään paluujunaan. Luulimme olevamme oikeassa junassa, kunnes Caboolturen asemalla, josta kuvittelimme vain matkustavamme läpi, kävi kuulutus: ”Junan päätepysäkki, kaikki matkustajat ulos”. Kääks! Se oli päivän viimeinen juna, eikä bussejakaan enää lähtenyt Caboolturesta Landsboroughin-asemalle, josta olisimme saaneet bussin takaisin Sippy Downsiin. Olimme jumissa Caboolturessa. Yritimme kysellä kaikilta asemalla olijoilta, josko joku olisi menossa Sippy Downsin suuntaan, mutta ei. Taksi Landsboroughin olisi maksanut noin $140, joten Annikan ehdotuksesta päätimme ajaa samoilla junalipuilla takaisin Brisbaneen ja yöpyä hostellissa. Koko matkan Brisbaneen soittelimme matkaoppaan hostelleja läpi ja koetimme varata yöpaikkaa. Lopulta onnisti ja Homestead-hostellin työntekijä lupasi tulla hakemaan meidät asemalta. Aivan mutkattomasti ei sujunut kyydin saaminenkaan. Se johtui lähinnä siitä, etten millään meinannut saada selvää ja ymmärtää mitä kyydin tarjoa sanoi, minne meidän piti mennä, että hänen olisi helppo ottaa meidät kyytiin. Extra-varmistussoiton ja juna-aseman vartijoiden avustuksella löysimme oikean paikan, josta meidät haettiin kyytiin. Hostelli ei ollut aivan keskustan tuntumassa, joten meillä ei ollut oikein mitään tekemistä loppuillalle/yölle. Hostelli oli ok. Ei kovin siisti, muttei mikään murjukaan. Majoituimme neljän hengen huoneessa ja jaoimme parisängyn. Uni oli aika katkonaista, koska ulkoa kuuluva nauru herätteli vähän väliä.


Sunnuntaiaamuna kymmeneltä hostellilta lähti ilmainen bussi juna-asemalle. Yritimme selvittää edellisen päivän junahäslinkiä, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että olimme vain onnistuneet hyppäämään väärään junaan. Kymmenisen minuuttia myöhemmin lähtenyt pikajuna olisi ajanut Landsboroughin asti ja sillä olisimme päässeet kotiin nukkumaan. Kuvittelimme, että olimme juuri kyseisessä pikajunassa. Junien kyljissä/ovensuissa ei ole määränpään tietoja, kuten Suomen junissa on, vaan tieto lukee vain tuulilasissa. Kaiken lisäksi täällä ei ole yhtenäistä juna-aikatauluvihkosta, jossa olisi kaikkien mahdollisten junien tiedot, vaan jokaiselle linjalle on omansa. Me menimme siis vahingossa Caboolture-linjan junaan vaikka olisi pitänyt mennä Sunshine Coast –linjan junaan. Caboolture kuitenkin on matkan varrella ja juuri se asema, jonka kautta ”oikea” junakin olisi kulkenut. Hieman hämäävää, mutta jospa ensi kerralla osaan tulkita oikein. Iltapäivällä kahden jälkeen olin perillä asunnollani. Onneksi kukaan ei ollut pöllinyt pyykkejäni narulta ja onneksi ei vielä ollut satanut. Sippy Downsin keli oli pilvinen ja sadetta enteilevä, aivan toista kuin aurinkoinen Brisbane. Oli kyllä ihana päästä takaisin kämpille, käydä suihkussa ja ottaa kuukausi-piilarit pois päästä.


Sunnuntaipäivän suunnitelmat eivät siis oikein toteutuneet. Olisin halunnut mennä Kawanaan salille, mutta koska sunnuntaina busseja kulkee vain rajoitetusti, en olisi kuin kerennyt pyörähtää salilla, joten päätin olla menemättä. Sen sijaan otin kävin pikku päikkärit, väsytti ihan hurjasti, ja lueskelin koulujuttuja.


Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja haluan mennä Brisbaneen uudelleenkin. Tämän viikon lopulla alkaa pari mielenkiintoista taidenäyttelyä, jotka haluan nähdä ja myös vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa kiinnostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti