Fraser Island ('K'gari' Island, 'K'gari' = paratiisi, Island = saari)

Blogipäivityksiä ei ole kuulunut viime keskiviikon jälkeen, sillä torstai-iltana oli orientaatioviikon illanistujaiset ja viikonlopun olin reissussa Fraser Islandilla. Olin kuullut saaresta pelkkää hyvää etukäteen ja innolla odotin ensimmäistä reissuani Australiassa.

Perjantaina kokoonnuttiin aamukahdeksaksi yliopiston bussipysäkille odottamaan kyytejä. Ja niitä saikin toden teolla odottaa! Vasta puolikymmenen maissa pääsimme lähtemään matkaan. Meitä oli reilu 50 hengen porukka. Jo aamu oli todella lämmin, ja hiki virtasi vain kyytiä odotellessa. Matkasimme 10 hengen nelivetoisilla maastureilla yliopistolta ensin Rainbow Beachille, noin 2 tuntia. Ensimmäinen rantani Australiassa! Ihana paikka. Pysähdyimme Rainbow Beachille vain lounastamaan ja jatkoimme matkaa kohti Fraser Islandia. Saarelle menimme lautalla emämaasta, matka kesti noin 5 minuuttia. Ennen lautalle nousua kuljettajamme päästi paineita pois auton renkaista, jotta ajo pehmeillä hiekkateillä sujuisi helpommin. Rannasta majapaikkaamme oli noin puolen tunnin matka. Autokyyti saarella ei ole tasaista taivalta, sillä tiet ovat hiekkateitä. Enkä tarkoita sellaisia hiekkateitä kuin mitä Suomessa on. Vaan teitä, joiden pohjana on pehmeää rantahiekkaa ja aina siellä täällä oksia ja kuoppia ja pomppuja. Matka sujui kyllä hyvin, sillä sain seurakseni ihanan ja hauskan porukan. Kaksi tyttöä USA:sta, pojan Etelä-Koreasta, tytön ja kolme poikaa Saksasta. Nimesimme maasturimme Frans Ferdinand bussiksi, sillä ko. bändi soi usein radiossamme viikonlopun aikana. Veimme tavarat majapaikkaamme Dilli Villageen ja menimme sitten uimaan Lake Wabbyyn. Aivan ihana järvi, niin kirkasta vettä! Uinnin jälkeen menimme takaisin Dilliin. Illallinen oli kahdeksalta ja siinä vaiheessa vatsaa kurni jo suunnattomasti. Maukas BBQ-illallinen kyllä täytti masun pinkeäksi. Taivaanrannassa salamoi näyttävästi ja olin huolissani, että säätiedotus koko viikonlopun kestävästä vesisateesta on totta. Onneksi säätiedote oli tällä kertaa väärässä. Saarella oli aika paljon inhottavia ”paarmoja”. Ötökät purivat kovaa ja ovat suomalaisia paarmoja isompia. Illallisen jälkeen pelasimme muutamia tutustumispelejä. Minä olin jo iltaysin jälkeen valmis nukkumaan, joten painuin nukkumaan osan porukasta vielä jäädessä rupattelemaan.

Lauantaiaamun tuhti aamupala oli heti seitsemän jälkeen, jonka jälkeen lähdimme vaeltamaan Lake Boomanjille. Matka kesti miltei kaksi tuntia vaikka pidimmekin suht´ reipasta tahtia yllä. Matkalla näin iguaanin ja useampia isoja hämähäkkejä sekä nousin hiekkadyynimäisen rinteen harjalle. Huipulle päästyä syke oli 161 HR/min, miun kunto ei taida olla ihan huippuluokkaa… Vaikuttava paikka, kuin hiekkaerämaa keskellä metsää. Patikoinnin jälkeen oli rentouttava pulahtaa Lake Boomanjiin pesemään hiet pois. Harmillisesti miun kameran akusta loppui virta enkä ollut tajunnut ottaa laturia mukaan. Onnekseni eräällä tytöllä oli samanmerkkinen kamera kuin minulla ja vara-akku mukana. Ihana ihminen, pelasti miun loppureissun!

(Oli muuten hankala valita mitkä kuvat laitan blogiin. Olisin halunnut laittaa kaikki.) Järveltä palasimme Dilliin maastureilla. Dillissä teimme lounas-wrapit mukaamme ja ajoimme Indian Headin Champagne Pools:eille eli shampanja-altaille lounaalle. Matka ei sujunut ongelmitta, sillä yksi maastureista jumahti kiinni tienpohjan vahvikepuuhun kiinni. Puolisen tunnin työn jälkeen ajajat saivat maasturin irrotettua ja pääsimme jatkamaan matkaa altaille. Shampanja-altaat ovat saaneet nimensä siitä, että merivettä nousee aaltojen mukana kallion muodostamiin altaisiin ja vesi pärskii ja kuohuu. Altaissa ui muutamia, miulle eksoottisia, kalojakin. Merenkäynti oli täydellinen aalloissa räpiköimiseen. Suolainen merivesi huuhteli sieraimet, kun yritin ristiaallokossa ”ratsastaa” aalloilla. Aallokoissa puljaaminen on IHANAA!!! :)

Paluumatkalla Indian Head:sta pysähdyimme Eli Creekin, joenuomalle, joka kuljettaa raikasta vettä saarelta mereen. Vesi on huomattavasti kylmempää kuin merivesi. Joen rannalla näin todella suuren hämähäkin, vaikuttava näky. Paikka ei siis sovellu hämis-foobikoille. ;) Näimme myös dingoja. Ne ovat puhdasrotuisimmillaan tällä saarella, sillä rotu ei pääse sekoittumaan muiden koiraeläinten kanssa. Laihoja luikkuja nuo dingot.

Pysähdyimme myös hämmästelemään hiekasta muodostuneita kallioita. Sekä haaksirikkoutuneen laivan hylkyä.

Pastaillallisen jälkeen tajusin, että tavallista Uno-peliä voi pelata niin monilla eri säännöillä. Miltei kaikilla kahdeksalla pelaajalla oli oma versionsa pelin kulusta. Oli kyllä huvittava pelata, kun miua vastapäätä istui Richard Gere look-a-like! Eräs ranskalaisen poika, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, näyttää aivan nuorelta Gereltä. Pitää ottaa kuva todistusaineistoksi. Reissussa oli myös toinen näyttelijän kopio, meidän maasturiryhmän saksalainen Nik, joka näyttää aiv

an Gael García Bernaldilta! :D Menin taas ajoissa nukkumaan, sillä kuumuus ja pomppuinen autokyyti vaativat veronsa. Minulta kärtsähti olkapäät iltapäivällä, aivan huomaamatta ja aurinkorasvan käytöstäni huolimatta. Onneksi korealaisella Seon:lla oli aloe veraa –suihketta mukanaan.

Tänään aamiainen oli taas heti seiskan jälkeen. Matkasimme Lake

McKenzielle, joka on kuuluisin Fraser Islandin järvistä. Järvellä on kokoa 150 hehtaaria ja syvyyttä viitisen metriä. Sen vesi oli kristallinkirkasta. Järvestä pystyi näkemään missä kohti matala vaaleansininen rantavesi muuttuu jyrkästi syväksi tummansiniseksi järveksi. Oli mahtava uida ja ottaa aurinkoa vaalealla hietikolla auringon paistaessa.

Rannan jälkeen vierailimme Central Stationilla, joka oli entinen puuhakkuiden keskuspaikka. Lounastamaan käydessä alkoi sataa, mutta sade ei kestänyt kauan. Ympäröivä sademetsä, voi mitä ääntä se pitikään kaikkine heinäsirkkoineen ja lehtien havinoineen! En olekaan ennen käynyt sademetsässä. Kuumaa ja kosteaa.

Reissun lopuksi palasimme hakemaan tavaramme Dilli Villagesta ja saimme mukaamme ylimääräisiä eväshedelmiä ja muita ruokia. Palasimme Fraser Explorer –lautalla emämaahan ja matkalla näin ilmielävän delfiinin. Pysähdyimme vähän matkan päähän huoltsikalle täyttämään renkaat maantieajoa varten. Saarella ajoa viikonlopun aikana kertyi kuljettajan mukaan noin 300 km. Kotimatkalla takapuolta alkoi jo puuduttaa yhtämittainen parin tunnin istuminen. Mutta ei se haitannut, reissu oli kokonaisuudessa upea! Sain uusia kavereita ja koin paratiisisaaren hienouksia. Ihanaa, suosittelen kaikille!!!

En malta odottaa seuraava reissua, minne se sitten ikänä viekään… :)

Sunshine Coastilla sataa, vaihteen vuoksi. Tämän paikan nimi voisi pikemminkin olla Rainshine Coast…

p.s. Pitkiä pellavia! Ja isoja mansikkahillo-laskiaispullia. Njam.